Epäneutraali Suomi-valtiomme taitaa olla rappiolla lomamme alkaessa.

Neutraalius meidän modernissa yhteiskunnassamme on pahasti rappiolla. Olin tänään yleisessä kouluun liittyvässä tilaisuudessa, jossa joukko ahkerasti opiskelemaan pakotettuja ihmisiä sai laittaa päähänsä valkoisen hatun. Ja tässä tilaisuudessa laulettiin suvivirsi! Järkyttävää! :O

Suvivirrestä löytyvät ainakin seuraavat kiro sanat: "Jumala", "Herra" ja "Luoja".

Sen lisäksi itse rehtori kehtasi mainita puheessaan suvivirren tärkeänä meille suomalaisille loman alkamisen symbolina. Kuka hän oikein kuvittelee olevansa! Edusti puheessaan julkeasti Suomen kansaa valheellisilla väittämillä. Luulen jopa nähneeni tilaisuudessa yhden muslimin! Hän oli varmasti järkyttynyt tällaisesta puheesta.

Mitäköhän me ajattelisimme, jos matkustaisimme esimerkiksi johonkin Lähi-Idän maahan, mistä hän luultavasti oli kotoisin, ja siellä julkisissa laitoksissa, kuten kouluissa, harjoitettaisiin islamia julkisesti? Olisimme tietenkin äärimmäisen järkyttyneitä.

Suvaitsemattomuus on ainoastaan meidän länsimaalaisten ongelma. Tämän voi päätellä esimerkiksi siitä, että en ole ikinä nähnyt länsimaalaisen median ulkopuolella yhtä voimakkaasti kenenkään vaativan oikeuksiaan niin vahvasti. Sivistyneeksi kutsutuissa länsimaissa ihmiset siis kokevat paljon enemmän epätasa-arvoa, rasismia ja suvaitsemattomuutta, kuin missään muualla. Tämä on aivan kamalaa.

Ystävämme Googlen kuvahausta satunnaisesti mielivaltaisista syistä poimittu poliittisesti neutraali ylioppilaslakkikin on kauhuissaan lisääntyneestä rasismin ja epätasa-arvon ja syrjinnän ja ihmisten määrästä.

On siis korkea aika pysäyttää kehitys ja heittää järki roskikseen paremman hyvin vointi yhteiskunnan hyväksi. Järjen avullahan pääteltynä näitä ongelmia on vaikea ottaa niin tosissaan kuin pitäisi.

Niin se lomakin alkoi. Saatan loman aikana käydä itänaapurissa kyläilemässä. Saa nähdä mikä on heidän tasa-arvoisen yhteiskuntansa salaisuus. Ehkä samaa käytäntöä voisi soveltaa Suomeen.

Hurja peili yritti bilettää, mutta epäonnistui pahasti, koska oli nukkunut fysiikan oppitunnilla.

Minulla on no life bileet menossa. Se tarkoittaa, että olen yksin pimeässä huoneessani tietokoneella vaikka kello on jo yli 20:00. Olen ihan hurja no life bilettäjä.

Ruokaa minulla ei ole mukana ikävä kyllä, mutta eihän kaikkea voi saadakaan yhtä aikaa.

Seuraavaksi pohdiskelen elämän suuria kysymyksiä kuten:

Jos auto kääntyy oikealle, miten se kääntyy vasemmalle?

Luulenpa, että auto voi kääntyä yhtä aikaa sekä oikealle, että vasemmalle, riippuen siitä katsooko sitä ylhäältä vai alhaalta päin. Tässä kuitenkin on ongelmana se, että auto ei ole laisinkaan samanlainen ylhäältä ja alhaalta päin katsottuna.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää peiliä. Tämä on kuitenkin yhtä huono ajatus kuin edellinen, koska peili ei oikeastaan muuta oikeaa vasemmaksi ja vasempaa oikeaksi, kuten usein ihmiset luulevat. Peili ainoastaan heijastaa autosta heijastuneet valonsäteet heijastumislain mukaisesti yhtä suuressa kulmassa takaisin. Näin ollen peilissä näkyvä kuva ei ole kääntynyt mitenkään väärinpäin, vaan valo on ainoastaan kääntynyt peilin kohdatessaan takaisin, ja tästä syystä näemme peilissä olevan kuvan eri päin kuin miten sen näkyisi silloin, jos itse kääntyisimme 180 astetta, jolloin vaihtaisimme itse oikean ja vasemman paikkaa.

Edellisen kappaleen argumentoinnissa on kuitenkin yksi virhe. Peilin käyttäminen, vaikkei vasenta oikeaksi eikä oikeaa vääräksi, aiheuttaa sellaisen pikku hienon jutun, että peilikuvassa autosta heijastuneiden valonsäteiden liikesuunnan muuttuminen aiheuttaa sen, että auto näyttääkin liikkuvan eri suuntaan. Peilistä katsottuna siis oikeasti lähempänä olevat esineet näyttävät olevan kauempana kuin oikeasti kauempana olevat esineet, jotka puolestaan näyttävät olevan lähempänä.

Peili ei siis muuta oikeaa ja vasenta päin vastoin, vaan se muuttaa lähellä ja kaukana -käsitteet päinvastaisiksi, jolloin kuva auton kääntymissuunta vaihtuu joka tapauksessa.

Toisaalta, voisihan sitä jossain välissä nukkumaankin mennä, huomenna sentään on vielä lukuvuoden opiskelupäiviin mukaan laskettu päivä.

Järjettömyyden häivähdyksettömyys

Aikani kuluksi päätin kirjoittaa modernin runon.

runo. wow. such doge.

Hieno runo on. Jokainen saa tulkita sitä melko vapaasti, mutta tekijänä paljastan sen verran, että runo ottaa kantaa runouteen.

Onko runoudessa järkeä? (otsikon toistaminen tekstissä + sulkuhuomautukset, -10 pistettä:)

Epäilen suuresti. Maailma on kovin täynnä asioita, joissa on jotain järkeä. Kukkahattutädit ja runouden ystävät kauhistelkoot tätä faktaa rauhassa. Suurin osa asioista, joita me ihmiset teemme, on täysin järjettömiä. Kerron esimerkin järjettömästä asiasta.

Juuri tällä hetkellän kun yritän netistä katsoa epäilyttävän lähteen julkaisemaa outoa Doctor Who -jaksoa, jossa tyhmännäköiset avaruushirviöt riehuvat ympäriinsä, mikä jo sinänsä on melko järjetöntä, videon alapalkki näyttää, että videota on ladattu valmiiksi muutaman minuutin päähän. Tästä huolimatta videon katseleminen keskeytyy 10 sekunnin välein hitaasta yhteydestäni johtuen. Koko touhussani ei siis ole mitään järkeä. (jotta tekisin enemmän järkeä, kirjoitankin tätä)

    (Kuvassa yksi harvinaisen 
    tyhmännäköinen aalieni
    suunnittelee varmastikin
    jotain hyvin kieroa ja 
    kovin järjetöntä)

Mielettömintä kaikessa onkin se, runouden tulkinta kuuluu lukion opetussuunnitelmaan, mutta  järjettömiin televisiosarjoihin tutustuminen, mikä on muuten paljon antoisampaa puuhaa, ei. Kiitoksia kaikille kulttuuri-ihmisille.

Loistokkuuden tuskaa etsimässä

Joka vuorokausi ihmiset saavat satoja miljoonia loistavia ajatuksia. Nämä loistoajatukset voidaan jakaa kaikkia mahdollisia luonnonvakioita ja pari valtavaa lapiota apuna käyttäen melko siistillä tavalla kolmeen ryhmään.

1. Ne ajatukset, jotka ovat kirjaimellisesti loistavia 

2. Ne ajatukset, jotka todella ovat loistavia (sanan vertauskuvallisessa merkityksessä), 

3. Ne ajatukset, jotka ovat hieman, tai hieman enemmän, tai tosi paljon enemmän vähemmän loistavia.

Toisaalta epäilen, onko kohdan 1 mukaisia kirjaimellisesti loistavia ajatuksia edes olemassa. En epäile niin mistään erityisestä syystä, epäilen niitä vain ilkeyttäni.

Tämän johdantopuheen jälkeen suurin osa neljästä satunnaisesti paikalle harhautuneesta lukijasta varmasti pohtii, onkohan tämä blogi loistoajatus kohdan 2 vaiko kohdan 3 mukaisesti. Päätellen siitä, että äidinkielen opettajani neuvon mukaisesti käytän tekstissäni numeroita numeroin kirjoitettuna viittaamaan aikaisempaan kirjoitukseeni, tämän on pakko olla kohdan 3 mukainen ajatus. Tätä oletusta vahvistavat myös kaikki taiteen säännöt, joita blogini noudattaa: kaikki kauniit kuvat (joita on paljon!), kaikki kiehtovat tarinat omasta elämästi (joita on vielä enemmän kuin kuvia) ja mahdollisimman vähän tekstiä, jonka merkitystä jäävät arvailemaan sekä lukijat, että kirjoittaja itse.

Quod Erat Demonstrandum, palaan asiaan ehkä myöhemmin.