Loistokkuuden tuskaa etsimässä

Joka vuorokausi ihmiset saavat satoja miljoonia loistavia ajatuksia. Nämä loistoajatukset voidaan jakaa kaikkia mahdollisia luonnonvakioita ja pari valtavaa lapiota apuna käyttäen melko siistillä tavalla kolmeen ryhmään.

1. Ne ajatukset, jotka ovat kirjaimellisesti loistavia 

2. Ne ajatukset, jotka todella ovat loistavia (sanan vertauskuvallisessa merkityksessä), 

3. Ne ajatukset, jotka ovat hieman, tai hieman enemmän, tai tosi paljon enemmän vähemmän loistavia.

Toisaalta epäilen, onko kohdan 1 mukaisia kirjaimellisesti loistavia ajatuksia edes olemassa. En epäile niin mistään erityisestä syystä, epäilen niitä vain ilkeyttäni.

Tämän johdantopuheen jälkeen suurin osa neljästä satunnaisesti paikalle harhautuneesta lukijasta varmasti pohtii, onkohan tämä blogi loistoajatus kohdan 2 vaiko kohdan 3 mukaisesti. Päätellen siitä, että äidinkielen opettajani neuvon mukaisesti käytän tekstissäni numeroita numeroin kirjoitettuna viittaamaan aikaisempaan kirjoitukseeni, tämän on pakko olla kohdan 3 mukainen ajatus. Tätä oletusta vahvistavat myös kaikki taiteen säännöt, joita blogini noudattaa: kaikki kauniit kuvat (joita on paljon!), kaikki kiehtovat tarinat omasta elämästi (joita on vielä enemmän kuin kuvia) ja mahdollisimman vähän tekstiä, jonka merkitystä jäävät arvailemaan sekä lukijat, että kirjoittaja itse.

Quod Erat Demonstrandum, palaan asiaan ehkä myöhemmin.